KMP 09 - viimeinen, mutta parasKylän parhaan festivaalin se pidempi joutsenlaulu. Sen pitää, minkä lupaa, totesivat Selman tekijämiehet, kun neljättä Piknikiä aloitettiin kursia kasaan. Mainion Laika-keikan jälkeen oli helppo luvata tapahtumalle jatkoa. Vahva ajatustyö aloitettiinkin jo talven hämärissä ja kevään koittaessa kuningasajatukset odottivatkin jo toteuttamista. Presidentti Loisan yksi parhaimmista ajatuksista oli siirtää tapahtuma pidettäväksi Sapassi-viikon alkuun. Aiemmin piknik on pidetty Sapassi-viikon lopussa, jolloin järjestetään myös perinteiset vinttitanssit. Kylämme ylpeys, Saviteltta, on ollut Selman tavoittamattomissa juurikin näiden tanssien takia, mutta nyt voisimme teltan mäelle pystyttää. Yksi suurimmista stressin ja ahdistuksen aiheuttajista tällaista ulkoilmajuhlaa järjestäessä on Suomen ailahteleva kesäsää. Toki ilma on meitä ihmeellisesti usein suosinut, mutta tilava sateensuoja huojensi järjestäjäin ja varmasti yleisönkin mieltä. Toinen merkittävä syy siirtoon oli Ilosaarirockin ajankohta; Joensuun juhlat kun veivät meiltä kuulijoita sekä työryhmää. Hyvin varhain oli selvää, että Goon haluttiin Hakamäelle kansaa tansittamaan. Orkesterivarauksia tehtiin hyvissä ajoin ja ska-miehet saatinkin varattua tapahtumaamme viihdyttämään. Pääesiintyjä, Ladies First, keksittiin vasta myöhemmin, mutta onnistuttiin kuitenkin kiinnittää tapahtumaan. Muut tärkeät käytännön järjestelyt, kuten lupien hakeminen, jätettiin luonnollisesti aivan viime tippaan. Aiempien piknikien pohjalta aikataulut ja muut olennaiset asiat, kuten sponsorien etsintä eli rahankerjuu, lehdistötiedotteiden laadinta ja lähetys, mainostus, wc:n, roskien ja pullojen keruun järjestäminen, opasteiden asetus ja valmistus, takahuoneen tarjoilu, myyntituotteet sekä äänentoiston vuokraus, järjestyksenvalvojien rekrytointi, alueen valmistelut ja somistus oli helppo suunnitella. Suurempi ongelma olikin oman työryhmän kasaaminen ja tehtävien delegointi; tapahtuman kasvaessa työryhmä oli pienentynyt. Talkoohenki ja kuuma makkara eivät enää liikuttaneet yhdistysläistä. Tapahtuman lähetessä ajatus jättää tämä piknik järjestyksessään viimeiseksi vahvistui. Luotettavan ydinporukan kapeille harteille kasautui melkoinen työlasti. Käytännön työ alkoi keskiviikkona 8.7., kun presidentti saapui sihteeri Leinosen luo Lappeenrantaan. Tehtävät aikataulutettiin ravintolalaivan terassilla häiriötekijöistä huolimatta. Seuraavana päivä siirryttäisiin hyvissä ajoin kotikylille. Hyrkkäsen Eskon Värisilmästä haettiin maalaustarpeistoa lavan taustalakanaa varten. Torstaina kerättiin muu tarpeisto soittokämpiltä sekä päivitettiin tienvarsilakana. Tienvarsilakana pystytettiin unelmapaikalle hautuumaan ja kirkon väliin. Hakamäen lava tarkastettiin ja levitettiinpä vielä julisteitakin kriittisiin kohteisiin. Sääennustuksia seurattiin entistä tarkemmin; asiat vaikuttivat hyviltä. Perjantaina saatiin haltuun Mattheiszenin Jarmon pakettiauto, jolla siirrettiin lopputarpeisto sekä teltta Hakamäelle. Alue laitettiin viimeistä piirtoa myöten kuntoon ja tienviitat iskettiin päivän päätteeksi kylän raittien varsille. Median kautta levinnyt tieto piknikin katkosta aktivoi yllättäviä tahoja. Tapahtuman kynnyksellä saatiinkin kasaan erityisen asiallinen ryhmä, joka toimi pyyteettömästi ja tavattoman tehokkaasti. Pitkän linjan selmalaiset olivat vallan rekrytoineet nuoria miehiä työhön. Presidentti Loisa piti ryhmää rautaisessa, mutta hellässä otteessa hyvin ja aikaan saatiin vaadittavat asiat suunniteltua nopeammin. Itse tapahtumapäivä alkoi älykeskus ABC:n herkkukahvipalaverilla. Jukkaran Tomppa hoitaisi kuitit ja raha-asiat, Vanhasen Anni ja miehensä Joonas, Inkisen Jennyn ohella hoitaisi kauppareissut sekä takahuoneherkut. Santtu ja Eko menisivät tukkuun isoille ostoksille. Tuukka ja Jake ottaisivat äänentoiston vastaan Hakamäellä ja allekirjoittanut näpeltäisi viimehetken ATK-asioita. Hommat toimivat. AK-Sound laittoi varsin räväkästi PA-laitteet toimintakuntoon. Järjestyksenvalvojien päämies Antti “Hippo” Laari tenttasi järjestäjää poistumisteistä ja ensiavusta kiinnitellen käsirautoja vyölleen - tuli siinä varsin turvallinen olo. Odotettu Goon saapui ja soundcheckasi. Jake, Tuukka ja Jenny ottivat tuotemyynnin haltuun inventoiden ja asemoiden merchandicea pöytään. Takahuoneessa oli herkkuja. Aurinko paistoi. Nyt oli kaikki hyvin. Ja sieltä ne sitten vihdoin tulivat: makkaramiehet! Nyt kaikki oli vielä paremmin. Hakamäen rinne täyttyi nopeasti tutuista ja tuntemattomista piknikkaajista. Tuuran Simo oli varannut korkealla lipulla paikan nurmelta jo hyvissä ajoin. Tapahtuma soi käyntiin Markus Nylundin tahtiin. Kylän oma trubaduuri toi mukanaan Jyrki Tommisen harppuineen. Ammattimiehet kuulostivat hyviltä yhdessä. Juontovastuun ottanut Esko Hyrkkänen letkautti tulijat tervetulleeksi alkusoiton jälkeen ja esitteli seuravaan viihdyttäjän; DarkSide oli rautaisinta, mitä tällä lavalla oli nähty. Nuoret miehet ottivat koko rinteen haltuun omilla, tukevilla kappaleillaan. Maalaisen rento, mutta nöyristelemätön asenne sai varauksettomia suosionosoituksia. Nämä vielä pääsevät johonkin. Goon teki sitten sen, mitä odotettiinkin: soitti hienosti, viihdytti ja yllätti uudella, varsin tuoreenkuuloisella materiaalilla. Karhulan ska-soittajathan ovat olleet Selman vieraana aiemminkin Sahramin ravintolassa. Allekirjoittaneen kuulema välitön palaute oli ainoastaan positiivista ja yhtyeen levyjä ja paitoja kaupattiin vauhdilla. Jake oli kuin uudestisyntynyt kauppamies; orkestereiden sekä Selman tuotteita myytiin usealla sadalla eurolla. Piknikin kautta aikojen suurin orkesteri, Ladies First, mahtui Hakamäen lavalle varsin hyvin. Usealla torvella puhallettu henki vanhoihin discoklassikoihin tarttui yleisöön nopeasti ja lavanedus sakeni tanssijoista. Järjestäjiä hymyilytti ja oli aika rentoutua hetkeksi. Kiitettävä keikka huipentui orkesterin encore-ehtoon: yhtye soittaisi vielä yhden, jos kuulijat muodostaisivat bilejunan. Viimeinen piknik sai ikimuistoisen päätöksen, kun satakunta hyväntuulista ihmistä hyppi peräperään pitkin piennarta. Olimme onnistuneet. Purku hoitui ennennäkemättömän jouhevasti. Luotto piknik-kansaan säilyi, sillä nurmikko oli jälleen lähes roskaton. Karhurinteen karonkkaan päästiin hyvissä ajoin. Ensimmäiseksi siis kiitos teille, jotka tapahtumaan tulitte ja teitte siitä sen piknikin, jota toivoimmekin. Toiseksi koko työryhmälle, järjestyksenvalvojille sekä telttamestari Bycklingille. Kolmanneksi kiitetään tapahtuman tukijoita, uusia ja vanhoja, sekä kotiseutuyhdistystä. Selma ry pitää seuraavaksi sapattivuoden, jonka aikana yhdistys uudistuu, nuorenee ja pesee kasvojaan. Mitä sitten tapahtuu, jää kuultavaksi.
Yhdistyksen puolesta, Teemu Leinonen |