Local House Band & Syli SahramissaMikäs sen mukavampaa toimintaa kuin leppoisan soittotuokion järjestäminen oman kylän kankahille. Näillä mielin Selman retkut avuliaine talkoojoukkoineen ryhtyivät kasaamaan yhdistyksen PA-kamoja pakettiautoon pääsiaislauantaina iltapäivästä, sydämet täynnä kevään tuomaa intoa ja toivoa. Roudaus oli aikataulutettu alkaamaan kahden tienoilla, ja kaiken oli suunniteltu olevan valmista iltaa varten viimeistään kuudelta. Edellisen kerran vastoinkäymisistä - joihin lukeutui muunmuassa toimintasavut ulos päästänyt mikseri - poiketen tavaroiden kasaus ja soundcheck sujuivat ilman komplikaatioita, ja setti oli kuin olikin hyvin pitkälti kasassa ennen iltakuutta. Kattauksesta saatiin varsin pramea: oli pöytäbarrikaadia, savukonetta ja vilkkuvia valoja käristämässä soittajien selkiä. Hommat isollaan! Tästä kukin jatkoi tahoilleen tankkaamaan ruokaa ja juomaa, eli naksuja ja soppaa, sekä ottamaan hieman lepiä ennen illan koitosta. Kello yhdeksän saapui kiusallisen hitaasti, mutta lopulta ovet saatiin auki ja paikalle saapuneet järjestäjät saivat myhäillen todeta oven eteen kertyneen jonon. Parhautta, sano! Hieman kello kymmenen jälkeen Local House Band aloitteli keikkansa, joka osoittautui erittäin mainioksi. Yhtyeen soitannollinen kisakunto oli kasassa kuin jalaton muuli, mikä näkyi äärimmäisen tyytyväisinä huutoina yleisön puolelta. Yhtye esitti parin lainakappaleen lisäksi omia kappaleitaan, joiden joukosta löytyi myös aivan uunituoretta materiaalia. Keikan olisi mielellään katsellut loppuun asti, mutta viimeisten rallien kohdalla allekirjoittanut joutui siirtymään takatiloihin virittelemään soitinta ja pitämään kriisipalaveria. Ilmassa oli lukuisia kysymyksiä, kuten "Missä miun pitää seisoa?", "Miks miun jalat tärisee?" ja "Voinko mie lähteä äitin ja isin luo?" Nyt oli kuitenkin myöhäistä perääntyä, sillä takahuoneeseen kantautui intronauhan matala jyrinä, ja soittajanretaleet joutuivat lähtemään kohti kiirastulta. Heti setin alkuvaiheilla tekniset ongelmat kohtasivat epäonnisen yhtyeen, sillä kummatkin kitarat katoilivat mystisesti. Yleisö oli kuitenkin urheasti mukana, joten soittelufiilis oli mitä mainioin koko keikan ajan. Kahdeksan Syli-rallin jälkeen oli lopun orkesterin aika poistua ansaitulle tauolle Local House Bandin Annin astuessa lavalle laulamaan Sylin diktaattorin, jota Kouvolan sademetsissä Teemuksi varoen nimitetään, kanssa Pahimpaan aikaan -kappaleen duettona. Kun PA oli päästänyt viimeisetkin pihauksensa, saivat nuutuneet soittajapojat ja -tytöt vihdoin keskittyä hetkeksi baarin puolella pyörimiseen, tuttujen tapailuun ja kuluneiden musiikkiesitysten analysointiin. Kauaa ei tätä riemua kuitenkaan kestänyt, sillä äänentoistovermeiden kasaaminen ja kattauksen purku oli hoidettava hyvissä ajoin. Siispä piuhaa nippuun ja soittopelit takaisin pakettiauton perille. Onneksi tähän toimenkuvaan löytyi hämmästyttävän monta avuliasta käsiparia. Järjestäjät katselivat kummissaan, kun tavarat liikkuivat vapaaehtoisten talkoolaisten toimesta, mistä suuri kiitos! Hiljalleen kotoisa Sahrami tyhjeni ihmisistä ja viimeisetkin laatikot saatiin kannettua autoon. Suoritus oli kuitenkin niin uuvuttava, että itse kukin vetäytyi välittömästi suosiolla nukkumaan mitä mielikuvituksekkaimpiin paikkoihin ja asentoihin. Jatkotouhut saivat siis jäädä tällä kertaa. Karkelot onnistuivat kuin onnistuivatkin erittäin mainiosti, mikä on lukuisten tekijöiden summa. Selma ry haluaakin kiittää nöyrästi seuraavia tahoja: - Paikalle vaivautuneet - ätmöksestä kuuluu kaikki kiitos teille Seuraavaan kertaan! -Jarkko Mattheiszen |